Mei­dän tii­mi

Toni Tolo­nen

Olen täl­la­nen Poh­jois-Poh­jan­maa­lai­nen maa­ti­lan kas­vat­ti. Kier­tä­ny hie­man suo­mea ties min­kä­lai­sis­sa töis­sä ja har­ras­tuk­sis­sa ja mat­kan var­rel­la opis­kel­lut pal­jon jot­ta nyt kyke­nen toteut­ta­maan unel­mia­ni ja aut­ta­maan ihmi­siä siel­lä mis­sä he tar­vit­se­vat eni­ten apua.”

Olen luke­nu säh­kö­alaa ja toi­mu­nut rak­sal­la ala­kat­to asen­ta­ja. Mink­ki­tar­hal­la ruok­ki­nu elu­koi­ta ja lomit­ta­nu nave­tas­sa. Olen toi­mi­nu uin­ni­val­vo­ja­na ja opet­ta­nu lap­sia ja aikui­sia uimaan. Mut­ta se mihin olen eri­kois­tu­nut on kehi­tys­vam­mais­ten ja vam­mau­tu­nei­den vesi­kun­tou­tuk­seen.

Olen Kun­tou­tus­oh­jel­man läpi käy­nyt lähi­hoi­ta­ja jol­la on kaik­ki mah­dol­li­nen uin­ni­noh­jaus kou­lu­tus myös tau­tal­la. Ihan vau­vas­ta vaariin/mummoon ja toi­min­ta­ky­kyyn kat­so­mat­ta. Oulai­sis­sa ja Tam­pe­reel­la olin päi­vä­ko­dis­sa hoi­to­tä­ti­nä ja Haa­pa­veel­lä kehi­tys­vam­mais­ten asun­to­lan hoit­su sekä kun­tout­ta­nut van­huk­sia ja vam­mai­sia Kun­tou­tus­kes­kuk­sen altaal­la jot­ta se pol­vi­pro­tee­sin para­ne­mi­nen meni­si jou­tui­sam­min.

Jot­ta ei menis jutut ihan ammat­tio­saa­mi­sek­si, niin ehin minä har­ras­taa­kin. Ope­tan Kar­vias­sa kant­ri­tans­sia Sata­kant­ri yhis­tyk­sen puit­teis­sa ja näper­rän tie­to­ko­neel­la sen mitä lup­poai­kaa on. Myös kir­jal­li­suut­ta luen ja kir­joi­tan jos sil­le pääl­le satun.

Minä olen hie­man lyhyen-länt­tä van­han­ti­lan rou­va. Rakas­tan kaik­kea perin­tei­käs­tä ja perin­tei­tä. Sik­si kait rakas­tan­kin oles­kel­la isoi­so-isä­ni raken­ta­mas­sa van­hal­la maa­ti­lal­la. Vaik­ka meil­lä ei leh­miä ole­kaan, niin saan päi­vä­ni kulu­maan lin­tu­ja, ora­via ja sii­le­jä ruok­kies­sa.”

Niin minul­le kuin koko per­heel­le­ni perin­teet tar­koit­ta­vat myös koto­na asu­mis­ta. Oli koti uusi tai van­ha, ker­rok­sia täyn­nä taik­ka tiu­kas­ti yhdes­sä ker­rok­ses­sa maan­pin­nal­la, jokai­sel­le se on se oma koti. Kos­ka oma koti on perin­teis­tä pisin. Kivi­kau­den luo­lis­ta läh­tien, niin minä tah­don aut­taa, että ihmi­set pys­tyi­si­vät pitä­mään omas­ta perin­tees­tään kiin­ni ja asu­maan mah­dol­li­sim­man pit­kään omas­sa kodis­saan.

Olen sii­vousa­laa pit­käl­le luke­nut ja tois­ta­kym­men­tä vuot­ta iso­ja tilo­ja puu­nan­nut. Olen työ­tä teh­des­sä­ni näh­nyt ihmi­siä nuo­ris­ta van­huk­siin ja hyvä­kun­toi­sis­ta neli­raa­ja­hal­vaan­tu­nei­siin. Joten en pie­nes­tä säi­käh­dä. Kou­lun­käyn­tia­vus­ta­ja toi­mies­sa opein ole­maan monen kal­tais­ten las­ten kans­sa ja opin ymmär­tä­mään hei­tä myös parem­min.

Kun­to­ni yllä­pi­tä­mi­sek­si käyn lava­tans­seis­sa ja var­sin­kin jos Raik­ku on lau­la­mas­sa. Myös mie­he­ni pitä­mis­sä kant­ri­tans­si kurs­seil­la olen aina muka­na.

Tei­ja Tolo­nen

Niko Kuro­nen

Olen täl­la­nen raa­hal­li­nen kave­ri poho­jan­maal­ta. Kou­lut­tuin auton­kul­jet­ta­jak­si kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten. Monen näkös­tä kuor­ma-autoa tuli­kin ajet­tua. Jäte-, beto­ni- ja aura-autoa enim­mäk­seen. ”

2011 Ala vaih­tui­kin sit maa­ta­lou­teen. Ala­kuun oltiin ren­ki­nä tilal­la, jon­ne raken­net­tiin uusi robot­ti pihat­to. Piha­ton vala­mis­tu­mi­sen ja käyt­töön oton jälä­keen, siir­ryin­kin lomit­ta­jak­si. Kurs­se­ja ja kou­lu­tuk­sia onkin käy­ty sit­ten reip­paas­ti. Ammat­tiy­ly­peys vaa­tii ammat­ti­tai­toa. Ja löy­tyy­hän tuo sor­kan­hoi­ta­jan kou­lu­tus­kin.

Har­ras­tuk­sis­ta lähim­pä­nä sydän­tä on autot ja autour­hei­lu. Mele­kein pak­ko­miel­tee­nä, on tie­tää miten kon­neet ja här­ve­lit toi­mii. Piit­tää­hän nii­tä osa­ta kor­ja­ta ja käyt­tää. Eipä­hän oo tul­lu vas­taa, yhtä­kään konet­ta mitä en ole oppin­nut käyt­tä­mään. Jos­kus kun työt ja arki alkaa res­saa­maan, lähen minä luon­toon vael­ta­maan.

Ter­vei­sin: Poho­ja­laa­nen Elläin­ten­hoi­ta­ja.